Hedelmällisyys ja sukupuolenkorjaus

Lääketieteellinen sukupuolenkorjaus vaikuttaa hedelmällisyyteen – joskus pysyvästi. Joillekin se on hyväksyttävä hinta, kun taas toisille menetys tulee todella näkyväksi vasta myöhemmällä iällä. Riittävä ennakkotieto ei siksi ole ylimääräinen lisä, vaan lääketieteellinen ja eettinen edellytys. Käytännössä tästä tiedottaminen on puutteellista, erityisesti nuorten kohdalla.
Hormonihoidon vaikutus hedelmällisyyteen
- Estrogeenihoito estää siittiöiden tuotantoa. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa pysyvään vaikutukseen – siittiöiden laatu on usein heikentynyt myös hoidon lopettamisen jälkeen.
- Testosteronihoito estää ovulaation ja kuukautiset. Lyhytaikaisen käytön jälkeen palautuminen on todennäköistä, mutta pitkäaikaisen käytön jälkeen epävarmaa. Raskaus testosteronihoidon aikana on mahdollinen, mutta sikiölle lääketieteellisesti riskialtis.
Murrosiän estäjien vaikutus
Tämä on usein sivuutettu mutta ratkaisevan tärkeä seikka. Murrosiän estäjät, joita seuraavat suoraan sukupuolihormonit – Dutch Protocol -hoitopolun vakiintunut käytäntö – tekevät sukusolujen pakastamisesta käytännössä mahdotonta, koska sukurauhaset eivät ole koskaan kehittyneet:
- Tytöillä: kypsiä munasoluja ei ole saatavilla pakastettaviksi.
- Pojilla: kypsiä siittiöitä ei ole; ainoa vaihtoehto on kokeellinen kivesten kudosbiopsia, jonka tehoa ei ole osoitettu.
Pysyvä hedelmättömyys on siten todennäköinen lopputulos koko Dutch Protocol -hoitopolulle. Cass Review (2024) nimeää hedelmällisyyden säilyttämisen yhdeksi nuorten nykyisen sukupuoliterveydenhuollon keskeisistä puutteista: alaikäiset eivät päätöksentekohetkellä voi täysin ymmärtää tulevan vanhemmuuden menettämisen merkitystä.
Kirurgian vaikutus
Orkiektomia, hysterektomia ja ooforektomia ovat pysyviä sterilisaatioita. Vaginoplastiassa, jossa käytetään peniksen ihon kääntötekniikkaa, kiveskudos poistetaan. Falloplastiassa kohtu voidaan säilyttää tai poistaa. transitieschade.nl kuvaa, mitä leikkauksen jälkeinen pysyvä hedelmättömyys merkitsee.
Sukusolujen pakastaminen
- Transnaisilla: Siittiöiden pakastaminen ennen estrogeenihoidon aloittamista tai orkiektomiaa. Menetelmä on yksinkertainen, ei-invasiivinen ja laajalti saatavilla. Lyhytaikaisen hormonihoidon jälkeen elinkelpoisia siittiöitä voidaan joskus kerätä hoidon väliaikaisen keskeyttämisen jälkeen, mutta tästä ei ole varmuutta.
- Transmiehillä: Munasolujen pakastaminen tai alkioiden pakastaminen. Tämä edellyttää hormonaalista stimulaatiota ja emättimen kautta tehtävää punktioita – joillekin se on raskasta feminisoivien hormonien ja toimenpiteen luonteen vuoksi.
- Alaikäisillä: kokeelliset vaihtoehdot, kuten munasarja- tai kiveskudoksen säilyttäminen, ovat tutkimusasteella eivätkä takaa lopputulosta.
Raskaus sukupuolenkorjauksen jälkeen tai sen aikana
Transmiehen raskaus on mahdollinen, jos kohtu ja munasarjat on säilytetty, testosteronihoito lopetetaan ja kuukautiskierto palautuu. Dokumentoituja raskauksia tunnetaan. Tämä edellyttää tiivistä lääketieteellistä ja psykososiaalista tukea. Transnaisten biologinen vanhemmuus on mahdollista aiemmin pakastettujen siittiöiden avulla sijaissynnytyksen kautta tai tutkimusympäristössä kohdunsiirron avulla.
Neuvonta ja tietoon perustuva suostumus
WPATH:n ja muiden ohjeistusten mukaan hedelmällisyydestä on keskusteltava ennen hoidon aloittamista. Käytännössä tämä ei toteudu riittävän järjestelmällisesti, erityisesti nuorten kohdalla eikä malleissa, joissa hormoneja määrätään nopeasti potilaan tietoon perustuvan suostumuksen perusteella. Alaikäisten kyky hahmottaa tulevaa vanhemmuutta koskevan peruuttamattoman päätöksen seuraukset on määritelmällisesti rajallinen. Kriitikot, mukaan lukien Cass Review, korostavat, että lääketieteellisen sterilisaation hyväksyminen sivuvaikutuksena on epäeettistä, jos potilas ei pysty arvioimaan sen todellista merkitystä.