Kirurgiset toimenpiteet

Sukupuolenkorjauksen yhteydessä tehtävissä kirurgisissa toimenpiteissä poistetaan tervettä kudosta — rintoja, kiveksiä, munasarjoja ja kohtua — ja rakennetaan sukupuolielinten rakenteita, jotka eivät ole toiminnallisesti alkuperäisten kaltaisia. Kyse on peruuttamattomista toimenpiteistä anatomisesti terveisiin elimiin, ja niitä seuraa usein elinikäisiä komplikaatioita tai jälkihoidon tarve. Huolellinen harkinta ei ole tässä muodollisuus vaan lääketieteellinen välttämättömyys.

Toimenpidekohtaiset luvut — komplikaatiot, tulokset ja yleisyys lähteineen — löytyvät sivustolta genderrisico.nl. Sivuston muista aineistoista kerrotaan genderrisico.nl-sivuston arkistokuvauksessa.

Toimenpidetyypit

• Mastektomia: rintakudoksen poistaminen. Toimenpide on pysyvä, ja sitä tehdään yhä useammin alaikäisille tai nuorille aikuisille pitkäaikaisnäytön ollessa rajallista. Katso mastektomia.
• Rintojen suurennus: implantit transnaisille. Implanteilla on rajallinen käyttöikä, ja ne on yleensä vaihdettava 10–15 vuoden välein. Katso rintojen suurennus.
• Vaginoplastia: neovagina rakentaminen yleensä peniksen ihon inversiolla. Lopputulos ei ole vagina vaan kirurgisesti muodostettu ontelo, jota on laajennettava dilataatiolla koko elämän ajan. Katso vaginoplastia.
• Falloplastia tai metoidioplastia: neofalloksen rakentaminen. Komplikaatioprosentit ovat korkeita (joissakin aineistoissa yli 50 prosenttia): fisteleitä, striktuuroita ja kudoksen menetystä. Katso falloplastia ja metoidioplastia.
• Orkiektomia: kivesten poistaminen. Pysyvä sterilisaatio ja elinikäinen hormoniriippuvuus. Katso orkiektomia.
• Hysterektomia ja ooforektomia: kohdun ja munasarjojen poistaminen transmiespotilailta. Pysyvä toimenpide, joka aiheuttaa sterilisaation.
• Kasvoja feminisoiva kirurgia (FFS): leukaan, leukaperiin ja otsaan kohdistuvia kosmeettisia osteotomioita ja muokkauksia. Katso kasvojen kirurgiset toimenpiteet.
• Äänikirurgia: äänihuulten muokkaaminen — peruuttamaton toimenpide, johon liittyy riski pysyvästä äänenmuutoksesta, joka voi olla tavoiteltua epäedullisempi.

Indikaatiot ja hoitoon pääsy Alankomaissa

Sukupuolielinten kirurgiaa tehdään Alankomaissa diagnostisen prosessin jälkeen, pääasiassa Amsterdam UMC -yliopistosairaalassa. Jonot ovat pitkiä (usein useita vuosia), minkä vuoksi potilaat hakeutuvat leikkaukseen Belgiassa, Thaimaassa tai Yhdysvalloissa. Tällöin jälkihoito Alankomaissa voi jäädä rajalliseksi. Tietoa Alankomaissa tehtävistä toimenpiteistä ja niiden ehdoista löytyy sivustolta gendermolen.nl.

Vuoden 2014 translaista lähtien leikkaus ei ole enää ollut lakisääteinen edellytys sukupuolimerkinnän muuttamiselle. Perusvakuutuksen korvaus edellyttää hyväksytyn sukupuolitiimin lähetettä; FFS kuuluu pääosin perusvakuutuksen ulkopuolelle.

Riskit ja komplikaatiot

Yleisten leikkausriskien (infektio, verenvuoto ja anestesia) lisäksi komplikaatioprofiili vaihtelee huomattavasti toimenpiteittäin.

• Vaginoplastia: striktuurat, fistelit, prolapsi, syvyyden menetys, virtsasuihkun poikkeavuudet, tunnon menetys sekä elinikäisen dilataation tarve ontelon sulkeutumisen estämiseksi. Uusintaleikkaukset eivät ole epätavallisia.
• Falloplastia: virtsaputken fistelit ja striktuurat esiintyvät kymmenissä prosenteissa tapauksista; neofalloksen osittainen tai täydellinen kudoksen menetys on mahdollista. Erektio edellyttää implanttia, jolla on oma komplikaatioprofiilinsa.
• Mastektomia: imetysmahdollisuuden menetys on pysyvä; tunnon menetys ja arvet ovat tavallisia.

Riittävä tiedonsaanti näistä komplikaatioista on olennaista. Tutkimukset viittaavat siihen, etteivät potilaat aina saa täydellistä tietoa, mikä johtuu osittain prosessin aikapaineesta ja motivaatioon kohdistuvasta paineesta.

Tyytyväisyys, katumus ja detransitio

Tutkimukset raportoivat yleensä korkeasta tyytyväisyydestä, mutta ne perustuvat kohortteihin, joissa on huomattavasti keskeyttäneitä, sekä motivoituneen ryhmän itsearviointeihin — tämä johtaa järjestelmällisesti tyytyväisyyden yliarviointiin. Dhejne ym. (2011) havaitsivat pitkäkestoisesti kohonneen kuolleisuuden ja psyykkisen sairastavuuden myös leikkauksen jälkeen. Uudemmat tutkimukset (muun muassa Littman 2021 ja MacKinnon ym. 2022) sekä detransition läpikäyneiden kasvava näkyvyys viittaavat siihen, että katumus ja detransitio ovat yleisempiä kuin aiemmin oletettiin, erityisesti viimeisen kymmenen vuoden nuoremmissa kohorteissa.

Cass Review (2024) korostaa, että nuorten kohdalla on noudatettava erityistä pidättyvyyttä juuri siksi, että toimenpiteet ovat peruuttamattomia ja nykyinen potilasjoukko poikkeaa siitä, johon alkuperäinen Dutch Protocol perustui. Yhdysvaltain plastiikkakirurgien yhdistys totesi vuonna 2026, että alaikäisten sukupuolenkorjauskirurgiasta on liian vähän näyttöä. Pohjoismaissa sukupuolidysforian kirurginen hoito on edelleen lähes kaikkialla rajattu aikuisille. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on vuonna 2026 esitetty kysymys siitä, kuuluuko nuorille naisille tehtävä sukupuolielinten kirurgia brittiläisen silpomisen vastaisen lain soveltamisalaan. Periaatteellista kysymystä siitä, pitäisikö lääketieteen palauttaa terveys vai saako se palvella myös hyvinvointia, käsitellään artikkelissa lääketiede terveyden palauttajana vai hyvinvointiprojektina.