Metoidioplastia

Metoidioplastia on transmiehille tehtävä sukuelinkirurginen toimenpide, jossa pitkäaikaisen testosteronihoidon suurentama klitoris vapautetaan ja muotoillaan pieneksi neopenikseksi. Se on vaihtoehto falloplastialle.

Mitä toimenpiteeseen kuuluu

Metoidioplastia on transmiehille tehtävä kirurginen toimenpide, jossa pitkäaikaisen testosteronin käytön huomattavasti suurentama klitoris vapautetaan ja muotoillaan neopenikseksi. Toimenpide on vähemmän kajoava kuin falloplastia: siinä ei siirretä kudosta käsivarresta tai jalasta, leikkaus ei ole pitkä eikä luovutusalueelle yleensä aiheudu pitkäaikaista sairastavuutta.

Edellytykset

Metoidioplastiaa varten tarvitaan vähintään yhden tai kahden vuoden testosteronihoito, koska riittävä kudos edellyttää klitoriksen suurenemista. Muodostuva neopenis on yleensä 3–6 cm pitkä ja seksuaalisesti tuntoherkkä, koska alkuperäiset hermot säilyvät.

Mitä toimenpide ei mahdollista

Neopeniksen mitat eivät yleensä riitä penetroivaan yhdyntään. Virtsaaminen pidennetyn virtsaputken kautta (virtsaputken pidennys) on mahdollista lisätoimenpiteenä, mutta se lisää komplikaatioiden, kuten fistelien ja ahtaumien, riskiä. Erektio voi syntyä testosteronin aiheuttaman turpoamisen seurauksena, mutta ilman mekaanista tukea se ei yleensä ole riittävän jäykkä penetraatioon.

Komplikaatiot

Mahdollisia komplikaatioita ovat haavatulehdus, haavan huono paraneminen, virtsatiekomplikaatiot (erityisesti virtsaputken pidennyksen jälkeen – fisteleitä esiintyy 15–40 prosentissa tapauksista ja ahtaumia huomattavan usein), tunnon menetys tai yliherkkyys. Toipuminen on yleensä nopeampaa kuin falloplastian jälkeen, mutta lopputulos riippuu enemmän siitä, miten yksilön klitoris reagoi testosteroniin.

Kohdun ja munasarjojen poisto

Metoidioplastia yhdistetään usein kohdun ja munasarjojen poistoon tai tehdään niiden poiston jälkeen. Tämä lopettaa kuukautiset pysyvästi ja aiheuttaa hormonaalisia seurauksia, kuten elinikäisen riippuvuuden ulkoisesti annettavasta testosteronista. Kohdun ja munasarjojen poiston seurauksista kerrotaan sivustolla transkompas.nl.

Vertailu falloplastiaan

Falloplastia tuottaa ulkoisesti suuremman neopeniksen ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia erektioproteesien käyttöön, mutta sen seurauksena käsivarteen tai jalkaan jää suuri luovutusalueen arpi, leikkaus on pidempi, toipuminen vaativampaa ja komplikaatioita esiintyy enemmän. Metoidioplastia on teknisesti yksinkertaisempi ja säilyttää seksuaalisen tuntoaistin paremmin, mutta lopputulos on ulkoisesti pienempi.

Käytännön tilanne Alankomaissa

Alankomaissa metoidioplastiaa tehdään erikoistuneissa keskuksissa, kuten Amsterdam UMC:ssä, ja jonotusajat voivat olla pitkiä. Perusvakuutuksen korvaus edellyttää lääketieteellistä perustetta ja hoitopolkua; vakuutusyhtiöiden ja NZa:n ohjeistusten muutokset voivat vaikuttaa korvauksen tarkkaan laajuuteen.

Katuma ja palautettavuus

Toisin kuin mastektomia tai vaginoplastia, metoidioplastia muuttaa kudoksia rajallisesti – klitoris siirretään, ei poisteta. Täydellinen palautuminen leikkausta edeltäneeseen anatomiaan on silti monimutkaista. Detransitio metoidioplastian jälkeen on dokumentoitu; lopputuloksena on neopeniksen kaltainen rakenne, joka toimii edelleen osittain toiminnallisesti ja seksuaalisesti, mutta ei ulkoisesti enää vastaa täysin cis-miehen anatomiaa.

Tekniikka

Toimenpiteessä käytetään potilaan omaa kudosta, eikä käsivarresta tai jalasta tarvita luovuttajan ihoa. Klitorista kannatteleva kiinnitys katkaistaan, jolloin se siirtyy eteenpäin ja toimii pienenä neopeniksenä. Toimenpiteeseen yhdistetään usein virtsaputken pidennys (seisaaltaan virtsaamisen mahdollistamiseksi) ja kivespussin rakentaminen kivesproteeseilla.

Hyödyt ja rajoitukset

Falloplastiaan verrattuna hyötyjä ovat lyhyempi leikkaus- ja toipumisaika, seksuaalisen tuntoaistin säilyminen sekä luovutusalueiden arpien puuttuminen. Elimen koko on yleensä pieni, mikä rajoittaa penetroivaa seksiä. Virtsaputken pidennys puolestaan lisää komplikaatioiden, kuten ahtaumien ja fistelien, riskiä.

Saatavuus Alankomaissa

Metoidioplastiaa tehdään Alankomaissa muun muassa Amsterdam UMC:ssä. Hoito aloitetaan laajan diagnostisen prosessin jälkeen, ja siihen tarvitaan lähete sukupuoli-identiteettien poliklinikalta.