Transmaskuliininen

”Transmaskuliininen” (englanniksi ”transmasculine”) on kattotermi henkilöille, joiden syntymässä määritelty sukupuoli on nainen (AFAB) ja jotka suuntautuvat maskuliiniseen suuntaan identiteetiltään, ilmaisultaan, sosiaaliselta olemukseltaan tai lääketieteellisen transition kautta. Käsite on laajempi kuin transmies: siihen kuuluvat yleensä myös ei-binääriset AFAB-henkilöt, jotka suuntautuvat maskuliiniseen suuntaan.

Mitä sillä tarkoitetaan?

Transmaskuliinisuus kuvaa suuntaa, ei välttämättä päätepistettä. Henkilö voi olla transmaskuliininen kutsumatta itseään täysin ”mieheksi” tai käymättä läpi lääketieteellistä transitiota. Käsitteen piiriin kuuluvat muun muassa transmiehet, jotkut ei-binääriset AFAB-henkilöt sekä ihmiset, jotka käyttävät testosteronia tai käyvät läpi mastektomian identifioitumatta mieheksi.

Erottelu ja päällekkäisyydet

Käsite on osittain päällekkäinen käsitteen FTM (”female-to-male”) kanssa. FTM on vanhempi ja tarkemmin täydelliseen transitioon viittaava termi. Transmaskuliininen on uudempi ja laajempi, ja se sisältää myös ei-binääriset transitioiden polut. Demiboy voi olla yksi erityinen muoto.

Yhteiskunnallinen ja käytännön tausta

AFAB-henkilöiden osuus sukupuolenkorjaushoitoon hakeutuvista on kasvanut voimakkaasti noin vuodesta 2015 lähtien, erityisesti nuorten keskuudessa. Lääketieteellisiin hoitopolkuihin liittyvät tavanomaiset hormonihoitoja ja kirurgiaa koskevat näkökohdat: toimenpiteet ovat merkittäviä, osittain peruuttamattomia, ja transition peruuttamiseen liittyviä tapauksia on huomattava määrä. Alaikäisten kohdalla Dutch Protocol ei enää tarjoa kiistatonta viitekehystä; kansainvälisesti hoitoa arvioidaan uudelleen juuri tämän ryhmän osalta — ks. Cass Review. Keira Bellin tarina, jossa hän haastoi detransitionsa jälkeen Tavistock-klinikan oikeuteen, on luettavissa sivustolla ikbentrans.nl.

Kriittisiä näkökulmia

Kriitikot kiinnittävät huomiota AFAB-henkilöiden lähetteiden jyrkkään kasvuun sukupuolipoliklinikoilla. Sen taustalla on todennäköisesti useita tekijöitä: aiemmin ilmennyt dysforia, verkkomedian kautta tuleva sosiaalinen vaikutus sekä samanaikaiset ongelmat (autismi, syömishäiriöt, masennus). Yhtä kattavaa selitystä ei ole. Perusteellinen erotusdiagnostinen arviointi on välttämätön; lääketieteellisten toimenpiteiden ei pidä seurata identiteetistä ikään kuin kyse olisi loogisesta johtopäätöksestä.