Sosiaalinen media ja sukupuoli

Nuorten — erityisesti teini-ikäisten tyttöjen — transidentifikaatioiden äkillinen ja historiallisesti ennennäkemätön lisääntyminen noin vuodesta 2012 lähtien ei ole erotettavissa TikTokin, YouTuben, Instagramin, Tumblrin ja Discordin samanaikaisesta noususta. Tämän yhteyden kieltäminen tarkoittaa epidemiologisissa aineistoissa, kliinisissä raporteissa ja vanhempien kertomuksissa kaikkialla länsimaissa toistuvan ilmiön kieltämistä. Sosiaalinen media ei ole nuorille harmitonta taustahälyä, vaan aktiivisesti muokkaava voima siinä, miten he tulkitsevat itseään, kehoaan ja identiteettiään.

Uusi ilmiö, ryppäissä ja lähes tyhjästä

Sukupuolidysforia oli perinteisesti harvinaista, sitä esiintyi pääasiassa pojilla jo varhaislapsuudesta lähtien, ja se kehittyi vähitellen. Noin vuodesta 2012 lähtien kuva muuttuu radikaalisti. Teini-ikäiset tytöt, joilla ei ole lapsuudesta mitään aiempaa kokemusta sukupuolidysforiasta — usein lahjakkaat, perfektionistiset ja ahdistus- tai masennusoireista kärsivät, joskus autistiset ja joskus kiusaamisen tai rajat ylittävän käytöksen uhreiksi joutuneet — alkavat yhtäkkiä identifioitua pojiksi, muunsukupuolisiksi tai transihmisiksi. Usein tätä tapahtuu ystäväpiirin sisällä ryppäinä. Usein se tapahtuu TikTokin, Tumblrin tai YouTuben intensiivisen käytön jälkeen. Siitä, millaisia merkkejä vanhemmat usein havaitsevat ennen kuin heidän lapsensa ilmoittaa olevansa trans, kertoo transouders.nl.

Lisa Littman ja Rapid Onset Gender Dysphoria (ROGD)

Yhdysvaltalainen tutkija Lisa Littman kuvasi vuonna 2018 tätä uutta ilmiötä nimellä Rapid Onset Gender Dysphoria. Vanhempien raportteihin perustuvassa tutkimuksessaan hän tunnisti teini-ikäisillä esiintyvän äkillisen, ryppäinä ilmenevän sukupuolidysforian mallin, jonka yhteisiä piirteitä olivat intensiivinen sosiaalisen median käyttö ja vertaisvaikutus. Littman (2018) PubMedissä.

Aktivistijärjestöt painostivat Littmanin tutkimusta voimakkaasti: hänen yliopistonsa perui lehdistötiedotteen, ja PLOS ONE julkaisi vuonna 2019 uuden arvioinnin jälkeen tarkistetun version, vaikka tieteelliset johtopäätökset pysyivät lähes ennallaan. Diazin ja Baileyn (2023) seurantatutkimus kuvasi samaa ilmiötä, mutta kustantaja veti sen pois tutkimuslupamenettelyyn liittyneiden vastalauseiden vuoksi. Lue lisää ROGD:stä.

Miten TikTok ja YouTube kiihdyttävät identiteetin muodostumista

Sosiaalisen median alustat ovat suosittelukoneita. Kun katsoo kerran videon sukupuolidysforiasta, niitä saa perään kymmeniä. Algoritmit maksimoivat sitoutumisen, eivät tasapuolisuutta. Onnettomalle teini-ikäiselle — joka on masentunut, erilainen kuin ystävänsä ja tyytymätön kehoonsa — ”transnarratiivi” tarjoaa houkuttelevan selitysmallin: ”et ole tyytymätön elämääsi, vaan sukupuoleesi; vahvista ’todellinen itsesi’, niin ongelmasi ratkeavat”. Se on yksinkertainen viesti, mutta myös virheellinen.

Tumblr vuosina 2012–2016 ja sen jälkeen TikTok ovat olleet näkyvimpiä kasvualustoja. Sadattuhannet seuraajat omaavat vaikuttajat esittävät transition vapauttavana, coolina alakulttuurina ja ratkaisuna monenlaiseen pahoinvointiin. Detransitiota käsittelevät kertomukset eivät juuri koskaan saa algoritmeilta yhtä paljon näkyvyyttä. Siitä, millainen rooli vaikuttajilla, algoritmeilla ja verkkoyhteisöillä on äkillisessä sukupuoleen liittyvässä epävarmuudessa, kertoo transkind.nl.

Sosiaalinen tartunta: ei ”identiteetin synty”, vaan sen muoto ja suunta

Sosiaalinen tartunta ei tarkoita, että sosiaalinen media ”keksisi” transihmisyyden lapselle. Se kuitenkin muokkaa sitä, miten nuori tulkitsee nimeämätöntä pahaa oloaan. Aiemmalla aikakaudella samat tytöt olisi todennäköisesti nähty anoreksian, itsensä viiltelyn tai masennuksen kanssa tai osana goottilaista alakulttuuria. Nuoruusiän psyykkinen kipu etsii aina selitysmallia — ja kulttuuri tarjoaa sen. Tällä hetkellä tämä malli on yhä useammin ”sukupuoli”. Ilmiö vastaa sitä, mitä sosiologit kutsuvat ”sosiaaliseksi tartunnaksi”: idean, kielen tai minäkuvan leviämistä herkkien nuorten ryppäissä.

Mitä vanhemmat voivat tietää ja tehdä

Älä ensisijaisesti rajoita käyttöä (se herättää vastarintaa), vaan ole läsnä. Kysy, mitä lapsi katsoo. Katsokaa yhdessä. Kysy perusteluista. Lue itse kansainvälistä kriittistä kirjallisuutta: Cass Review, SBU, Genspect ja SEGM. Mikään lapsi ei hyödy vanhemmista, jotka eivät tunne maailmaa, jossa heidän lapsensa liikkuu — vaikka algoritmit on säädetty valtavan tarkasti tätä maailmaa varten.

Huolehdi siitä, että lapsi kohtaa myös muita lähteitä — detransition läpikäyneiden kertomuksia, kriittisiä lääkäreitä, vertaisarvioitua tutkimusta ja kansainvälisiä näyttöön perustuvia katsauksia (Cass, SBU, COHERE, Ukom). Yksipuolisuus on tällä alalla normi; vastapainoa on etsittävä tietoisesti.