Hijra

”Hijra” on nimitys sosiaaliselle ryhmälle ja kolmannen sukupuolen roolille Intiassa, Pakistanissa, Bangladeshissa ja Nepalissa. Sen perinne ulottuu vuosisatojen taakse. Hijrat ovat yleensä henkilöitä, jotka on syntymässä määritelty pojiksi (AMAB) ja jotka esiintyvät feminiinisessä roolissa, joskus uskonnollisessa tai seremoniallisessa merkityksessä. Intia tunnusti hijran virallisesti kolmanneksi sukupuoleksi vuonna 2014.

Mitä sillä tarkoitetaan?

Hijra ei ole täsmällinen synonyymi sanalle ”transsukupuolinen”: kyseessä on kulttuurinen ja sosiaalinen rooli, jolla on omat yhteisörakenteensa (niin sanotut gharanat, joita johtaa guru), uskonnolliset tehtävänsä (siunausten antaminen häissä ja syntymien yhteydessä) sekä erityinen sosiaalinen historiansa. Osa hijroista käy läpi kastraation (”nirvan”), osa ei. Kokemusta ei voi suoraan rinnastaa länsimaisiin sukupuolikategorioihin.

Eroja ja yhtäläisyyksiä

Nykyaikaisessa aktivistikielessä hijraa kuvataan joskus ”intialaiseksi transsukupuolisuuden” vastineeksi, mutta tämä tekee vääryyttä perinteen omaleimaisuudelle. Muita vastaavia kolmannen sukupuolen rooleja ovat kathoey (Thaimaa), fa'afafine (Samoa), muxe (Meksiko) ja two-spirit (Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa).

Yhteiskunnallinen ja käytännön konteksti

Intian oikeudellinen tunnustus (2014, NALSA-ratkaisu) antoi hijroille virallisen aseman, mutta heidän sosioekonominen asemansa on edelleen haavoittuva: monet hijrat elävät köyhyydessä ilman säännöllisiä työmahdollisuuksia tai asuntoa. Ilmiö on laajempi, ja sitä käsitellään artikkelissa transihmiset ja köyhyys. Yhteisöllä on oma selviytymiseen perustuva taloutensa, joka rakentuu osittain perinteisten siunausseremonioiden ja osittain epävirallisen työn varaan.

Kriittisiä näkökulmia

Hijran tuore länsimainen samaistaminen ”ei-binäärisyyteen” tai ”transsukupuolisuuteen” heijastaa nykykategorioita vuosisatoja vanhaan perinteeseen, joka on pohjimmiltaan erilainen. Hijra on itsenäinen sosio-uskonnollinen rooli; sen liittäminen maailmanlaajuiseen ”sukupuolten moninaisuuden” kaanoniin voi ennemmin vähätellä kuin kunnioittaa perinnettä. Sitä, miten länsimaisessa keskustelussa hijraa käytetään todisteena, käsitellään myös artikkeleissa sukupuoli ja uskonto sekä transihmiset historiassa. Samalla monien hijrojen taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus on todellista.