Euroopan ihmisoikeustuomioistuin — transsukupuolisuutta koskeva oikeuskäytäntö

Goodwin-tapauksessa (2002) tuomioistuin katsoi, että Yhdistynyt kuningaskunta loukkasi leikkauksen läpikäyneen transnaisen oikeuksia, koska se ei tarjonnut hänen sukupuolelleen oikeudellista tunnustamista.

Aihetta käsitellään tarkemmin sivulla Euroopan ihmisoikeustuomioistuin — transsukupuolisuutta koskevan oikeuskäytännön yleiskatsaus.

Goodwin v United Kingdom (2002)

Goodwin-tapauksessa (2002) tuomioistuin katsoi, että Yhdistynyt kuningaskunta loukkasi leikkauksen läpikäyneen transnaisen oikeuksia, koska se ei tarjonnut hänen sukupuolelleen oikeudellista tunnustamista. Ratkaisu merkitsi käännekohtaa eurooppalaisessa oikeuskäytännössä.

AP, Garçon ja Nicot v France (2017)

Tuomioistuin katsoi, että sterilisaation tai peruuttamattoman lääketieteellisen toimenpiteen vaatiminen oikeudellisen sukupuolenvaihdoksen edellytyksenä on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan, eli yksityiselämän suojaa koskevan oikeuden, vastaista.

X ja Y v Roemenië (2021)

Tuomioistuin langetti Romanialle tuomion siitä, ettei sillä ollut selkeää menettelyä oikeudelliseen sukupuolen muuttamiseen.

Käytännön merkitys

Ratkaisut velvoittavat Euroopan neuvoston jäsenvaltiot tarjoamaan helposti saavutettavan menettelyn sukupuoli-identiteetin tunnustamiseksi ilman suhteettomia lääketieteellisiä vaatimuksia.

Aiemmat ja myöhemmät ratkaisut

Linjaus alkoi jo vuonna 1992, kun tuomioistuin katsoi B. vastaan Ranska -tapauksessa ensimmäistä kertaa, että kyseessä oli oikeudenloukkaus, koska transnainen ei voinut muuttaa henkilötietojaan. Asiassa Y.Y. vastaan Turkki (2015) tuomioistuin katsoi, ettei hedelmättömyys saa olla leikkaukseen annettavan luvan edellytys. Asiassa S.V. vastaan Italia (2018) oli kyse etunimen muuttamisen epäämisestä niin kauan kuin leikkausta ei ollut tehty.

Suojan rajat

Tuomioistuin jättää valtioille liikkumavaraa tietyissä kysymyksissä. Asiassa Hämäläinen vastaan Suomi (2014) se ei katsonut oikeuksia loukatun säännöllä, jonka mukaan avioliitto muutetaan sukupuolen muuttamisen yhteydessä rekisteröidyksi parisuhteeksi; katso avioliitto ja sukupuolenkorjaus. Asiassa O.H. ja G.H. vastaan Saksa (2023) Saksa sai merkitä lapsen synnyttäneen transmiehen äidiksi; katso vanhemmuus sukupuolenkorjauksen jälkeen. Asiassa Y. vastaan Ranska (2023) tuomioistuin katsoi, ettei valtiolla ole velvollisuutta ottaa käyttöön neutraalia tai kolmatta sukupuolimerkintää. Tuomioistuin edellyttää siis, että tunnustamista varten on olemassa menettely, mutta se ei määrää itseidentifikaatiota pakolliseksi. Tätä linjaa Goodwin-tapauksesta Y. vastaan Ranska -tapaukseen käsitellään sivustolla zelfidentificatie.nl-sivuston Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta käsittelevällä sivulla.

Suhde EU:hun

Strasbourgissa toimiva tuomioistuin kuuluu Euroopan neuvostoon ja on eri asia kuin Luxemburgissa toimiva Euroopan unionin tuomioistuin. Viimeksi mainittu tuomioistuin on viime vuosina antanut omia ratkaisujaan sukupuolenvaihdoksen tunnustamisesta jäsenvaltioiden välillä ja tietojen oikaisemisesta; katso EU:n politiikka ja transihmisten oikeudet. Alankomaiden sääntelyä käsitellään sivulla Alankomaiden translaki ja laajempaa viitekehystä sivulla kansainväliset oikeudet.