Euroopan ihmisoikeustuomioistuin — katsaus transoikeuskäytäntöön

Kronologinen katsaus: B v France (1992) — ensimmäinen loukkaus todettiin; Sheffield ja Horsham v UK (1998) — ei loukkausta; Christine Goodwin v UK (2002) — käännekohta kohti tunnustamista; Van Kück v Saksa (2003) — pääsy hoitoon; YY v Turkki (2015) — sterilisaatiovaatimuksen kielto; AP, Garçon ja Nicot v Ranska (2017) — sterilisaatiovaatimuksen kiellon vahvistaminen; X ja Y v Romania (2021) — oikeus hallinnolliseen menettelyyn.

Merkittävät ratkaisut

Kronologinen katsaus: B v France (1992) — ensimmäinen loukkaus todettiin; Sheffield ja Horsham v UK (1998) — ei loukkausta; Christine Goodwin v UK (2002) — käännekohta kohti tunnustamista; Van Kück v Saksa (2003) — pääsy hoitoon; YY v Turkki (2015) — sterilisaatiovaatimuksen kielto; AP, Garçon ja Nicot v Ranska (2017) — sterilisaatiovaatimuksen kiellon vahvistaminen; X ja Y v Romania (2021) — oikeus hallinnolliseen menettelyyn.

Oikeuskäytännön kehityslinja

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys osoittaa transihmisten oikeuksien asteittaisen laajentumisen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan (yksityiselämä) ja 14 artiklan (syrjinnän kielto) nojalla, mutta myös rajoja pakollisten lääketieteellisten toimenpiteiden ja odotusaikojen suhteen. Alankomaat poisti sterilisaatiovaatimuksen vuonna 2014 translailla.

Reesista Christine Goodwiniin

Asiassa Rees vastaan Yhdistynyt kuningaskunta (1986) tuomioistuin ei vielä katsonut 8 artiklaa loukatun. Se kuitenkin totesi, että toimenpiteiden tarpeellisuutta oli arvioitava tieteellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen valossa. Suuri jaosto päätyi 11. heinäkuuta 2002 asiassa Christine Goodwin toisenlaiseen ratkaisuun. Tuomioistuin viittasi selvään ja jatkuvaan kansainväliseen suuntaukseen kohti yhteiskunnallista hyväksyntää ja oikeudellista tunnustamista. Se ei nähnyt mitään painavaa yleistä etua, joka olisi puhunut tunnustamista vastaan, ja totesi 8 artiklaa loukatun.

Milloin tuomioistuin jättää valtioille harkintavaltaa

Tuomioistuin ei aina ratkaise asiaa valittajien hyväksi. Asiassa Hämäläinen vastaan Suomi (2014) suuri jaosto ei katsonut 8 artiklaa loukatun. Avioliitossa oleva transnainen saattoi muuttaa henkilötietonsa vain, jos hänen avioliittonsa muutettiin rekisteröidyksi parisuhteeksi tai purettiin. Tuomioistuin ei pitänyt tätä suhteettomana. Asiassa A.P., Garçon ja Nicot vastaan Ranska (2017) tuomioistuin hylkäsi vaatimuksen osoittaa muutoksen peruuttamattomuus. Samassa asiassa tuomioistuin kuitenkin hyväksyi diagnoosia ja lääkärintarkastusta koskevat vaatimukset.

Viimeaikaiset tapaukset ja EU-tuomioistuin

Asiassa Y.T. vastaan Bulgaria (2020) sekä asiassa A.D. ja muut vastaan Georgia (2022) tuomioistuin totesi loukkauksen, koska tunnustamista ei käytännössä ollut mahdollista saada. Georgiassa oikeus oli ollut olemassa vuodesta 1998, mutta yhtään hyväksyttyä hakemusta ei tunnettu. Vuonna 2023 annettiin kaksi loukkausta koskevaa kielteistä ratkaisua. Asiassa O.H. ja G.H. vastaan Saksa transmiestä, joka oli synnyttänyt lapsen, voitiin pitää äitinä väestörekisterissä; ks. vanhemmuus transition jälkeen. Asiassa Y. vastaan Ranska intersukupuoliselle henkilölle ei myönnetty syntymätodistukseen neutraalia sukupuolimerkintää, koska valtiolla on tässä harkintavaltaa. Euroopan unionin tuomioistuin on eri tuomioistuin. Se antoi ratkaisut asioissa Mirin (2024), Mousse (2025) ja Deldits (2025). Ks. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja transoikeudet, Euroopan neuvosto ja EU:n politiikka. Se, mitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen, YK:n sopimusten ja EU-direktiivien teksteissä itsessään sanotaan, on koottu sivustolle transplek.nl.

Usein kysyttyä