Steensma 2013 — sukupuolidysforian väistyminen lapsilla

Steensma ja hänen kollegansa seurasivat Amsterdamissa sukupuolidysforiaa kokevien lasten kohorttia ja julkaisivat vuonna 2013 Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry -lehdessä havaintonsa tekijöistä, jotka ennustavat dysforian jatkumista (persistence) tai väistymistä (desistance) lapsuudesta nuoruusikään.

Aiheen pääartikkeli on Desistance.

Tutkimus

Steensma ja hänen kollegansa seurasivat Amsterdamissa sukupuolidysforiaa kokevien lasten kohorttia ja julkaisivat vuonna 2013 Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry -lehdessä havaintonsa tekijöistä, jotka ennustavat dysforian jatkumista (persistence) tai väistymistä (desistance) lapsuudesta nuoruusikään.

Tärkeimmät havainnot

Enemmistöllä tutkituista lapsista dysforia väistyi murrosiän alkaessa. Dysforian jatkumiseen liittyneitä tekijöitä olivat muun muassa dysforian voimakkuus, sosiaalinen transitio lapsuudessa, ikä ensimmäisen vastaanottokäynnin aikaan sekä kognitiivinen ja affektiivinen samaistuminen toiseen sukupuoleen.

Merkitys politiikalle

Tutkimukseen viitataan usein nuorten sukupuoliterveydenhuoltoa koskevissa poliittisissa keskusteluissa, muun muassa Cass Reviewissä. Se korostaa huolellisen erottelun merkitystä arvioitaessa, ketkä lapset voisivat hyötyä lääketieteellisistä toimenpiteistä Dutch Protocolin mukaisesti. Vanhemmille ja nuorille tarkoitetut vaiheet ennen lääketieteellisen hoitopolun aloittamista on kuvattu transkompas.nl-sivuston etenemissuunnitelmassa.

Luvut

Tutkijat seurasivat 127 nuorta, jotka oli ohjattu Amsterdamin sukupuoliklinikalle ennen 12 vuoden ikää. Heistä 47:llä sukupuolidysforia jatkui nuoruusiässä, ja he hakeutuivat uudelleen klinikalle hoitoa varten. Muut 80 eivät tehneet niin, ja heidät laskettiin desistensseiksi. Aiemmissa Alankomaissa ja Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin vastaavia tai suurempia osuuksia lapsista, joiden dysforia väistyi. Myös tuoreet saksalaiset vakuutustiedot viittaavat nuorten sukupuolidysforiadiagnoosin heikkoon pysyvyyteen.

Lukuihin kohdistuva kritiikki

Julia Temple Newhookin johtama tutkijaryhmä kritisoi desistenssitutkimuksia vuonna 2018. Lapset, jotka eivät palanneet klinikalle, laskettiin desistenssitapauksiksi, vaikka kaikkien heidän tilanteestaan ei ollut tietoa. Myös diagnostiset kriteerit olivat tuolloin nykyistä väljemmät. Kenneth Zucker vastasi, että johtopäätös säilyy samana, vaikka mukaan lasketaan vain lapset, joiden lopputulos tunnetaan. Katso myös watchful waiting.

Usein kysyttyä