Lasten sosiaalinen transitio
Lapsen sosiaalinen transitio — uusi nimi, uudet pronominit, erilainen pukeutuminen, usein yhdistettynä asian salaamiseen koulussa tai perheessä — esitetään usein ”peruutettavana kokeiluna”. Cass Review (2024) näkee asian toisin: raportin mukaan sosiaalista transitiota on NHS:n piirissä pidettävä aktiivisena interventiona, koska sillä voi olla merkittäviä vaikutuksia psyykkiseen toimintakykyyn ja pidemmän aikavälin tuloksiin (lähde). Tutkimuksen heikkouden vuoksi on epäselvää, muuttaako sosiaalinen transitio sukupuolen kehityksen kulkua.
Mitä sosiaalinen transitio tarkoittaa?
Sosiaalisessa transitiossa lasta kohdellaan arjessa toiseen sukupuoleen kuuluvana: hänelle annetaan uusi nimi, käytetään eri pronomineja, pukeudutaan eri tavalla, vaihdetaan hiustyyliä ja käytetään eri wc-tiloja ja pukuhuoneita. Kyse ei ole lääketieteellisestä toimenpiteestä — mutta se vaikuttaa lapsen minäkuvaan, suhteisiin ikätovereiden ja perheen kanssa sekä siihen, miten lapsi sanoittaa ja merkityksellistää itseään. Käsitteen lyhyt ja helppotajuinen selitys löytyy sivustolta gender123.nl.
Cass Review: aktiivinen interventio
Cass Review kirjoittaa, että sosiaalista transitiota ei usein pidetä interventiona, koska se ei tapahdu terveydenhuollossa, mutta että NHS:n piirissä sitä on pidettävä aktiivisena interventiona (kohta 12.5, käännetty). Tutkimuksen heikkouden vuoksi on epäselvää, muuttaako sosiaalinen transitio sukupuolen kehityksen kulkua (kohta 12.31). Raportti pitää mahdollisena, että lapsuuden sosiaalinen transitio voi muuttaa sukupuoli-identiteetin kehityksen kulkua, ja suosittaa siksi lasten kohdalla varovaisempaa lähestymistapaa kuin nuorten kohdalla (kohta 12.36). Raportti toteaa myös, ettei ole selkeää näyttöä siitä, että lapsuuden sosiaalisella transitiolla olisi myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia mielenterveyteen (kohta 12.36). Cass Review (koko raportti). Yorkin yliopiston systemaattinen katsaus Cass Reviewia varten ei myöskään löytänyt vankkaa näyttöä sosiaalisen transition hyödyistä tai haitoista lapsilla ja nuorilla (lähde).
Steensma ym. (2013) havaitsivat, että lapsuuden sosiaalinen transitio ennusti sukupuolidysforian jatkumista syntymässä poikana rekisteröidyillä lapsilla mutta ei tyttönä rekisteröidyillä. Cass Reviewn mukaan tästä ei voi päätellä syy-seuraussuhdetta: sosiaalinen transitio liittyi myös voimakkaampaan sukupuolidysforiaan, eikä tiedetä, kumpi vaikuttaa kumpaan (kohdat 12.26, 12.27 ja 12.34; lähde). Katso Steensma (2013) ja desistanssi. Nuoret kertoivat Cass Reviewlle, että sosiaalinen transitio vähensi heidän sukupuolidysforiaansa ja he tunsivat olonsa mukavammaksi, mutta että ympäröivän yhteisön reaktiot voivat tehdä sen vaikeaksi (kohta 12.14).
Kuka tätä oikeastaan ohjaa?
Cass Reviewn mukaan tärkeä ero lasten ja nuorten välillä on, että pienten lasten kohdalla vanhempien asenteet ja uskomukset vaikuttavat siihen, voiko lapsi käydä läpi sosiaalisen transition, kun taas nuorilla on enemmän omaa toimijuutta (kohta 12.4; lähde). Raportti mainitsee myös, että jotkut vanhemmat kokivat olevansa ”pakotettuja” vahvistamaan lapsensa oletettu identiteetti, koska pelkäsivät tulevansa leimatuiksi transfobisiksi tai tukemattomiksi (kohta 12.16).
Erityisen ongelmalliseksi tilanne muuttuu, jos koulut tai ammattilaiset antavat lapsen käydä sosiaalisen transition läpi ilman vanhempien tietoa tai suostumusta. Cass Review kuuli monilta englantilaisilta vanhemmilta, että heidän lapsensa oli käynyt läpi sosiaalisen transition ja hänen valitsemansa sukupuoli-identiteetti oli vahvistettu ilman vanhempien osallisuutta, yleensä sen jälkeen kun nuori oli tullut kaapista koulussa (kohta 12.16; lähde). Raportin mukaan vanhemmat on otettava aktiivisesti mukaan päätöksentekoon, ellei ole vahvoja perusteita uskoa sen vaarantavan lasta (kohta 12.36). Alankomaissa vanhemmilla on huoltajuus lapseensa täysi-ikäisyyteen asti (Alankomaiden siviililain pykälät 1:245 ja 1:247). Katso myös Koulu ja transsukupuoliset lapset.
Peruuttaminen ei ole itsestäänselvää
Muodollisesti nimen, vaatteet ja pronominit voi ”vaihtaa takaisin”. Cass Review kirjoittaa, että apua voidaan tarvita, jos lapsi tai nuori haluaa perua päätöksensä, mikä voi olla vaikea askel (kohta 12.36; lähde). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jossa lapset olivat käyneet täydellisen sosiaalisen transition läpi kolmen ja kahdentoista ikävuoden välillä (Olson ym., 2022), 93 prosenttia tunnisti itsensä yhä transsukupuoliseksi tutkimuksen lopussa, keskimäärin 5,4 vuotta myöhemmin, ja suurin osa eteni lääketieteellisiin toimenpiteisiin (Cass Reviewn kohta 12.25). Osallistujat olivat ilmoittautuneet itse, ja Cass Review korostaa, ettei tällaisista tutkimuksista voi päätellä syy-seuraussuhdetta (kohta 12.34). Ei siis ole osoitettu, lisääkö sosiaalinen transitio todennäköisyyttä etenemiseen murrosiän salpaajiin ja hormoneihin.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Vaihtoehto ei ole kieltäminen tai rankaiseminen. Kyse on siitä, että lapsen tunteet otetaan vakavasti, annetaan tilaa sukupuolinormeista poikkeavalle ilmaisulle, selvitetään huolellisesti mahdolliset taustalla olevat ongelmat (autismi, trauma, yksinäisyys, runsas median käyttö) eikä toteuteta peruuttamattomia sosiaalisia askeleita, kun lapsi on vielä voimakkaasti kehitysvaiheessa. Watchful waiting eli seuranta ja harkittu odottaminen on järkevä lähtökohta. Katso myös Vanhempien rooli.