Sukupuoli lapsilla
Lapset ovat vielä voimakkaasti kehittyviä. Heidän minäkuvansa, mieltymyksensä ja suhteensa omaan kehoonsa muuttuvat aivojen kasvun, sosiaalisen ympäristön ja eri kehitysvaiheiden myötä. Cass Review kuvaa lapsuuden, nuoruuden ja nuoren aikuisuuden dynaamisiksi kehitysjaksoiksi sukupuolen ilmaisun, kognitiivisen kehityksen ja aivojen kypsymisen kannalta (lähde). Varovaisuus lasten kohdalla ei siksi ole vanhanaikainen refleksi, vaan vakava harkinta.
Kehittyvä lapsi
Cass Review'n mukaan lapset ymmärtävät yleensä noin kahden tai kolmen vuoden iässä, että he ovat poika tai tyttö. Lapsen sukupuoli-identiteetti vastaa yleensä syntymässä rekisteröityä sukupuolta, vaikka vauhti, jolla lapset tämän ymmärtävät, ja tapa, jolla he sen ilmaisevat, vaihtelevat (lähde). Se, että lapsi käyttäytyy sukupuolinormeista poikkeavasti — poika pitää mielellään mekkoja, tyttö puukiipeilystä ja jalkapallosta — on tavallista jo nuorella iällä. Raportin mukaan jotkut lapset käyttäytyvät tavalla, joka ei vahvasti sovi heidän syntymässä rekisteröityyn sukupuoleensa, mutta heillä on sukupuoli-identiteetti, joka vastaa sitä, ja he voivat kasvaa heteroseksuaalisiksi, homoseksuaalisiksi tai biseksuaalisiksi aikuisiksi (sama lähde).
Cass Review kirjoittaa, ettei sukupuolten epävastaavuuden biologisista syistä ole lopullista näyttöä, vaikka biologinen alttius voi olla olemassa; myös psykologiset, henkilökohtaiset ja sosiaaliset tekijät vaikuttavat siihen, miten sukupuoli-identiteetti kehittyy (lähde). Se, mitä alakoulun lapset oppivat hollantilaisen kevät perhoset -viikon aikana, on kuvattu ryhmittäin osoitteessa lente-kriebels.nl.
Mitä tutkimus osoittaa lasten kehityksestä
Steensma ja kollegat (2013) seurasivat 127 nuorta, jotka oli lapsina (alle 12-vuotiaina) ohjattu tutkimuksiin sukupuolidysforian vuoksi. He havaitsivat, että sukupuolidysforian voimakkuus lapsuudessa oli yhteydessä sen jatkumiseen ja että se jatkui useammin tyttöjen kuin poikien kohdalla (Steensma ym. (2013), PubMed). Cass Review'n mukaan aiemmat tutkimukset osoittivat, että noin 15 prosentilla ennen murrosikää ohjatuista lapsista sukupuolten epävastaavuus jatkui aikuisuuteen ja että useimmista näistä lapsista tuli aikuisina homoseksuaalisia tai biseksuaalisia ilman transsukupuolista identiteettiä. Näitä ensimmäisiä tutkimuksia on kritisoitu, koska kaikilla lapsilla ei ollut muodollista diagnoosia; myöhemmissä tutkimuksissa lapsista, jotka täyttivät diagnostiset kriteerit, jatkumisprosentit olivat saman raportin mukaan 10–33 prosenttia (lähde).
Tämä ilmiö — joka tunnetaan nimellä desistenssi — kuului pidättyvään ja havainnoivaan lähestymistapaan: annettiin tilaa ja odotettiin (”valpas seuranta”). Yhdistyneessä kuningaskunnassa tämä lähestymistapa pysyi Cass Review'n mukaan käytössä vuoteen 2011 asti. Sukupuoli-identiteettiä vahvistava malli, joka vahvistaa lapsen oman ilmoituksen välittömästi, on raportin mukaan nyt vallitseva monissa maissa; brittiläisen GIDS-klinikan työntekijät kertoivat, etteivät he käytännössään vahvistaneet lasta automaattisesti (lähde). Mallia kritisoidaan kansainvälisesti, muun muassa Yhdistyneen kuningaskunnan Cass Review -raportissa (2024). Ruotsin Socialstyrelsen suosittelee vuodesta 2022 alaikäisten hormonihoidon antamista tutkimuskontekstissa ja sen ulkopuolella vain poikkeustapauksissa (lähde). Norjalainen tutkintalautakunta Ukom suositteli vuonna 2023, että murrosikän estolääkkeitä sekä alaikäisten hormonaalista ja kirurgista hoitoa pidettäisiin kokeellisena hoitona (lähde). Tanskassa lääkärilehti Ugeskrift for Læger kirjoitti vuonna 2023, että maa on ottanut varovaisemman lähestymistavan hormonihoitoon (lähde). Suomen vuoden 2020 suosituksesta Cass Review kirjoittaa, että se kannattaa äärimmäistä varovaisuutta murrosikän estolääkkeiden kanssa alle 18-vuotiailla (lähde).
Pienten lasten sosiaalinen transitio ei ole neutraali askel
Jotkut vanhemmat ja ammattilaiset ehdottavat, että lasta, joka ilmoittaa olevansa ”oikeastaan” toista sukupuolta, alettaisiin heti puhutella uudella nimellä ja uusilla pronomineilla sekä pukea toisin. Cass Review kutsuu sosiaalista transitiota terveydenhuollossa ”aktiiviseksi interventioksi” (käännetty), koska sillä voi olla huomattavia vaikutuksia lapsen psyykkiseen toimintaan ja pidemmän aikavälin tuloksiin (lähde). Raportin mukaan näkemykset vaihtelevat: jotkut ajattelevat, että sosiaalinen transitio voi parantaa mielenterveyttä, toiset taas, että lapsi, joka olisi murrosiän tienoilla mahdollisesti lakannut kokemasta sukupuolidysforiaa, saa toisenlaisen kulun, joka päättyy lääketieteelliseen hoitoon. Cass Review'n järjestelmällinen katsaus ei löytänyt selvää näyttöä siitä, että sosiaalisella transitiolla lapsuudessa olisi myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia mielenterveyteen. Ne, jotka olivat aiemmin tehneet sosiaalisen transition, siirtyivät kuitenkin useammin lääketieteelliselle polulle, vaikka raportin mukaan näistä tutkimuksista ei voi sanoa, aiheuttiko sosiaalinen transitio sen (sama lähde).
Cass Review huomauttaa, että lasten kohdalla vanhempien asenne ja vakaumukset vaikuttavat mahdollisuuteen tehdä sosiaalinen transitio, kun taas nuorilla on enemmän omaa päätäntävaltaa. Raportti suosittelee, että perheet, jotka päättävät lapsen sosiaalisesta transitiosta ennen murrosikää, tapaa mahdollisimman pian asiaan perehtynyt kliininen ammattilainen (suositus 4; sama lähde). Lue lisää aiheesta sivulta Lasten sosiaalinen transitio.
Mitä vanhemmat ja ympäristö voivat itse tehdä
Vanhemmista voi tuntua houkuttelevalta joko vahvistaa kaikki heti (”muuten lapsi on onneton”) tai torjua kaikki saman tien. Lapsi tarvitsee aikuisia, jotka kuuntelevat ja antavat tilaa. Cass Review neuvoo ammattilaisia auttamaan perheitä tunnistamaan sukupuoliroolikäyttäytymisen normaalin vaihtelun, välttämään ennenaikaisia päätöksiä ja harkitsemaan täydellisen sijasta osittaista transitiota, jotta vaihtoehdot pysyvät auki (lähde). Sukupuolenmuutoshoidoissa olevilla nuorilla on Cass Review'n järjestelmällisen katsauksen mukaan useammin liittännäisongelmia, kuten autismia, ADHD:ta, ahdistusta, masennusta ja syömishäiriöitä; raportti pyytää, että hoito arvioi ja huomioi myös nämä tarpeet (sama lähde). Katso myös Vanhempien rooli.
Sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat eri asioita
Lapsi, joka käyttäytyy sukupuolinormeista poikkeavasti, voi kasvaa homoseksuaaliseksi tai biseksuaaliseksi aikuiseksi ilman sukupuolidysforiaa (lähde). Siksi on tärkeää olla sekoittamatta näitä asioita toisiinsa: herkkä poika tai urheilullinen tyttö ei ole ”kehittymässä trans-lapseksi”. Homojen ja lesbojen oikeuksien puolesta käydyn liikkeen historia varoittaa medikalisoimasta liian nopeasti sitä, mikä todellisuudessa on ilmaisun vaihtelua tai myöhemmin ilmenevä seksuaalinen suuntautuminen. Aiheesta kerrotaan lisää artikkelissa homoseksuaalisista ja lesbonuorista sukupuolikeskustelussa.