Dhejne 2011 — ruotsalainen pitkittäistutkimus

Dhejne ja hänen kollegansa julkaisivat vuonna 2011 PLOS ONE -lehdessä pitkittäisen kohorttitutkimuksen, johon osallistui 324 ruotsalaista transihmistä, joille oli tehty sukupuolenkorjaava leikkaus vuosina 1973–2003.

Tausta

Dhejne ja hänen kollegansa julkaisivat vuonna 2011 PLOS ONE -lehdessä pitkittäisen kohorttitutkimuksen, johon osallistui 324 ruotsalaista transihmistä, joille oli vuosina 1973–2003 tehty sukupuolenkorjaava leikkaus. Tutkimuksessa heitä verrattiin Ruotsin yleiseen väestöön.

Tärkeimmät havainnot

Tutkimuksessa havaittiin yleiseen väestöön verrattuna suurempi kuolleisuus, suurempi itsemurha- ja itsemurhayritysriski sekä enemmän psykiatrista sairastavuutta. Tekijät päättelivät, että vaikka sukupuolenkorjaava leikkaus voi lievittää sukupuolidysforiaa, täydentävä mielenterveyden hoito on edelleen olennaista.

Tulkinta ja keskustelu

Tutkimukseen viitataan sekä näyttönä transitiota seuraavasta jatkuvasta haavoittuvuudesta että laajan psykososiaalisen tuen perusteluna. Tekijät itse ovat korostaneet, ettei tutkimus osoita leikkauksen ja kielteisten lopputulosten välistä syy-yhteyttä, koska verrokkiryhmään ei kuulunut leikkaamattomia transihmisiä.

Asetelma ja luvut

Osallistujista 191 oli siirtynyt miehestä naiseksi ja 133 naisesta mieheksi. Jokaista heistä verrattiin kymmeneen satunnaisesti valittuun samana vuonna syntyneeseen ja samaa sukupuolta olevaan ruotsalaiseen. Leikatun ryhmän kuolleisuus oli lähes kolme kertaa suurempi kuin vertailuryhmässä, ja itsemurhakuoleman riski noin 19-kertainen. Kuolleisuusero tuli näkyviin vasta yli kymmenen vuoden kuluttua. Tämä on yksi syistä, joiden vuoksi tutkimukseen viitataan usein: se osoittaa, että lyhyt seuranta voi antaa vääristyneen kuvan. Tulokset on koottu eri lopputulosten osalta sivulle genderrisico.nl.

Vahvuudet

Tutkimuksen vahvuus perustuu Ruotsin rekistereihin. Jokaisella asukkaalla on henkilötunnus, jonka avulla sairaalahoitoja, kuolinsyitä ja tuomioita koskevat tiedot voidaan yhdistää toisiinsa. Näin lähes kukaan ei jäänyt seurannan ulkopuolelle, mikä on ongelma, joka heikentää merkittävästi muuta alan tutkimusta. Kolmenkymmenen vuoden seuranta-aika on tällä alalla poikkeuksellisen pitkä.

Mitä tutkimus ei voi osoittaa

Tutkimuksessa leikattuja ihmisiä verrataan yleiseen väestöön, ei henkilöihin, joilla on sukupuolidysforia mutta joita ei ole leikattu. Siksi sen perusteella ei voida päätellä, paransiko leikkaus lopputuloksia, heikensikö se niitä vai jättikö se ne ennalleen. Tutkimus kuitenkin osoittaa, ettei leikkaus poista tämän ryhmän psyykkistä haavoittuvuutta ja että seuranta ja jälkihoito ovat edelleen tarpeen. Ruotsalainen Bränströmin vuoden 2019 rekisteritutkimus teki tämän vertailun vasta kritiikin jälkeen, minkä seurauksena tekijät joutuivat korjaamaan johtopäätöstään. Lisää tämäntyyppisestä tutkimuksesta on sivulla transihmisten hoidon kohorttitutkimukset.

Usein kysytyt kysymykset