Sukupuolineutraali kieli

”Sukupuolineutraali kieli” kattaa laajan kirjon ehdotettuja kielen muutoksia aina käytännössä kiistattomista syvästi kiistanalaisiin. Yleissukupuolisen ”verpleegkundige”-sanan käyttäminen sanan ”verpleegster” sijaan on asteittaista ja luonnollista kielen kehitystä, joka herättää tuskin lainkaan vastustusta. Neologismien, kuten yksiköllisen ”hen”-pronominin, määrääminen tai sanan ”nainen” poistaminen lääketieteellisistä teksteistä ja sen korvaaminen ilmauksella ”henkilö, jolla on kohtu” ovat aivan eri luokan asioita — ja niitä ohjaavat usein pikemminkin ideologiset kuin kielelliset näkökohdat.

Miksi sukupuolineutraalia kieltä?

Vahvin argumentti sukupuolineutraalin kielenkäytön puolesta on inklusiivisuus: naiset kokivat sukupolvien ajan, että yleismaskuliiniset muodot (”lääkäri — hän”) pyyhkivät heidät näkymättömiin. Tätä perustelua on vaikea sivuuttaa. Argumentti on lähtökohtaisesti feministinen, ja sen tavoitteena on tehdä naisista näkyvämpiä, ei poistaa ”naista” kategoriana.

Toinen, uudempi argumentti liittyy ei-binääriseen inklusiivisuuteen: ihmisten, jotka eivät identifioidu miehiksi eivätkä naisiksi, tulisi saada käyttöönsä omat kielelliset muotonsa. Tämä argumentti on luonteeltaan perustavanlaatuisesti erilainen. Se olettaa, että ”sukupuoli-identiteetti” on kielellisesti merkityksellinen kategoria, ja edellyttää koko kieliyhteisöltä uusien muotojen omaksumista pienen vähemmistön huomioimiseksi. Käsitteen taustalla olevan identiteettikäsityksen tieteellinen perusta on, kuten sivulla Sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu kuvataan, kiistanalainen.

Sukupuolineutraalin kielenkäytön vaikutuksia koskevat empiiriset tutkimukset antavat ristiriitaisia tuloksia. Jotkin tutkimukset viittaavat pieneen vaikutukseen mielikuviin, kun taas toisissa toistotutkimuksissa samaa tulosta ei ole saatu. Yksiselitteistä tieteellistä näyttöä laajoista yhteiskunnallisista hyödyistä ei ole.

Sukupuolineutraali kieli hollannissa

Hollannin kielessä kieliopillinen suku on luonnostaan vähemmän korostunut kuin esimerkiksi saksan tai ranskan kielessä. Monet ammattinimikkeet ovat jo historiallisesti olleet sukupuolineutraaleja tai muuttuneet sellaisiksi ilman ideologista pakottamista. Tietyt ehdotukset — kuten yksiköllinen ”hen”, ”diens” ei-binääristen henkilöiden possessiivipronominina sekä ”mevrouw/meneer”-puhuttelun korvaaminen sanalla ”beste” — ovat levinneet rajoitetusti, etenkin nuorempien, korkeammin koulutettujen ja aktivistien keskuudessa. Alankomaiden kieliunioni Taalunie ja Genootschap Onze Taal eivät ole nimenomaisesti kannattaneet velvoitetta; Taalunie huomauttaa, että tällaiset muodot ovat toistaiseksi marginaalisia.

Lääketieteellisissä ja virallisissa yhteyksissä sukupuolisidonnaisten termien (”nainen”, ”äiti”, ”imetys”) korvaaminen niin kutsutuilla inklusiivisilla ilmauksilla (”raskaana oleva henkilö”, ”synnyttävä vanhempi”, ”chestfeeding”) herättää yhä enemmän kritiikkiä. Brittiläiset, yhdysvaltalaiset ja alankomaalaiset lääkärit ovat varoittaneet, että tällainen kielenkäyttö aiheuttaa sekaannusta ja voi johtaa jopa vaaratilanteisiin, erityisesti heikosti lukutaitoisten tai muuta kuin maan valtakieltä puhuvien potilaiden kohdalla.

Pronominit ja identifioituminen

Pronominien (”pronouns”) ilmoittaminen työprofiileissa, sähköpostin allekirjoituksissa ja esittelyissä on lyhyessä ajassa otettu käyttöön osissa elinkeinoelämää, koulutusta ja julkishallintoa. Kannattajat esittävät tämän neutraalina kohteliaisuuden muotona. Kriitikot huomauttavat, että käytäntö edellyttää implisiittisesti ideologista kannanottoa — nimittäin sitä, että sukupuoli ja gender ovat toisistaan erillisiä ja että jokaisen ”gender” on ilmoitettava. Tämä ei ole neutraali tosiasia vaan kiistanalainen näkemys.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Kanadan kaltaisissa maissa on käyty oikeusjuttuja siitä, voidaanko työntekijät pakottaa käyttämään pronomineja, joita he eivät omantunnonsyistä voi hyväksyä. Alankomaissa kyse on vielä suurelta osin tutkimattomasta alueesta, mutta aihe liittyy klassisiin perusoikeuksiin, kuten omantunnon- ja sananvapauteen.

Sukupuolineutraalin kielen kritiikki

Laajamittaisesti sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön kohdistuva kritiikki perustuu useisiin näkökulmiin. Ensimmäinen on kielellinen: uudet muodot ovat ristiriidassa orgaanisesti kehittyneen kielen kanssa, ja instituutiot määräävät niitä usein ylhäältä päin — malli, joka toimii kielihistoriassa harvoin. Toinen on poliittinen: sanan ”nainen” korvaaminen sukupuolineutraaleilla ilmauksilla riistää naisilta sanaston, jolla he voivat nimetä omat kokemuksensa ja etunsa. Sheila Jeffreys, Helen Joyce ja Kathleen Stock ovat kirjoittaneet aiheesta laajasti.

Kolmas näkökulma liittyy selkeyteen ja turvallisuuteen: lääketieteessä, oikeudessa ja tieteellisessä kirjallisuudessa termien täsmällisyys on olennaista. ”Sex”- ja ”gender”-käsitteiden hämärtyminen tietokannoissa ja ohjeistuksissa johtaa tiedon menetykseen. Neljäs on vapauteen liittyvä vastalause: yrityksissä ja instituutioissa määrätty kielenkäyttö eroaa perustavanlaatuisesti kielen luonnollisesta kehityksestä ja kajoaa omantunnonvapauteen.