Gender ja biologinen sukupuoli
Biologinen sukupuoli ja gender asetetaan nykykeskustelussa usein rinnakkain ikään kuin ne olisivat henkilön kaksi tasavertaista ja toisistaan riippumatonta ulottuvuutta. Tämä käsitys on filosofisesti ja tieteellisesti kiistanalainen. Biologinen sukupuoli on tosiasiallinen, biologisesti perustuva kategoria; gender on teoreettinen käsite, joka otettiin käyttöön 1900-luvun jälkipuoliskolla sosiaalisten roolien ja oman kokemuksen kuvaamiseksi. Näiden kahden välinen suhde on paljon vähemmän yksiselitteinen kuin usein annetaan ymmärtää.
Mitä biologinen sukupuoli on?
Ihmisen biologinen sukupuoli — kuten kaikkien nisäkkäiden — on kaksijakoinen. Sen määrittää se, millaisia sukusoluja eliö tuottaa tai tuottaisi: miehillä pieniä ja liikkuvia sukusoluja (siittiöitä) ja naisilla suuria ja liikkumattomia sukusoluja (munasoluja). Sukusolujärjestelmiä on vain kaksi; ihmisen biologiassa ei ole kolmatta lisääntymiseen perustuvaa kategoriaa. Sukupuoli havaitaan syntymässä, sitä ei ”määrätä”: lääkärit ja vanhemmat havaitsevat anatomisesti näkyvät piirteet, ja lähes kaikissa tapauksissa heidän päätelmänsä on heti oikea. Se, mistä ilmaus ”syntymässä määrätty” on peräisin, kerrotaan sivustolla letterbrij.nl.
Intersukupuolisuuteen liittyvät tilat (sukupuolen kehityshäiriöt, DSD) ovat lääketieteellisiä tiloja, joissa sukupuoliominaisuuksien kehitys etenee epätyypillisesti. Niitä esiintyy noin 0,018 prosentilla väestöstä, kun mukaan lasketaan vain kliinisesti selvästi havaittavat tapaukset. Myös DSD-tiloissa taustalla on lähes aina joko miehille tai naisille tyypillinen sukusolujärjestelmä; intersukupuolisuus ei ole ”kolmas sukupuoli”. Aktivistikirjallisuus, jossa DSD:tä käytetään todisteena sukupuolispektristä (usein jopa 1,7 prosentin luvuilla), perustuu Anne Fausto-Sterlingin laajaan määritelmään, jonka lääkärit, kuten Leonard Sax, ovat osoittaneet metodologisesti kestämättömäksi.
Mitä sukupuoli on?
Psykologi John Money toi 1950-luvulla ”gender”-käsitteen tieteeseen kuvaamaan sukupuoleen liittyviä sosiaalisia rooleja. Sittemmin käsitettä on laajennettu huomattavasti: ”sosiaalisesta roolista” ”sisäiseksi identiteetiksi”. Maailman terveysjärjestö WHO käyttää nykyään muotoilua, jossa gender kattaa sisäisen, henkilökohtaisen kokemuksen. Kyseessä on huomattava laajennus, sillä sisäinen kokemus ei määritelmänsä mukaan ole objektiivisesti mitattavissa. Toisin kuin biologinen sukupuoli — joka voidaan todentaa soluista, hormoneista ja anatomiasta — ”sukupuoli-identiteetti” perustuu yksinomaan henkilön omaan ilmoitukseen.
Tämä ero on perustavanlaatuinen. Kun nämä kaksi käsitettä esitetään ihmisen samankaltaisina ominaisuuksina, annetaan ymmärtää, että tunne on ontologiselta asemaltaan sama kuin ruumiillinen todellisuus. Kyse on filosofisesta valinnasta, ei tieteellisestä tosiasiasta.
Ero tieteessä ja käytännössä
Lääketieteessä biologinen sukupuoli on välttämätön muuttuja: se vaikuttaa lääkkeiden tehoon, sairauksien kulkuun, seulontasuosituksiin ja kirurgisiin toimenpiteisiin. Gender — sosiaalisen roolin merkityksessä — voi olla täydentävä muuttuja (esimerkiksi miehet hakeutuvat hoitoon harvemmin), mutta se ei korvaa sukupuolta. Muun muassa The Lancet- ja BMJ-lehtien kirjoittajien viimeaikainen kritiikki osoittaa, että termin ”sex” korvaaminen termillä ”gender” lääketieteellisissä tiedoissa ja lomakkeissa johtaa tiedon menetykseen ja potilasturvallisuusriskeihin.
Väite siitä, että myös biologinen sukupuoli olisi ”spektri”, esitetään toisinaan, mutta evoluutiobiologit torjuvat sen laajasti. Biologisen sukupuolen määritelmä on toistuva aihe evoluutiobiologi Colin Wrightin julkaisussa Reality's Last Stand. Sukupuolten sisäinen vaihtelu (pitkät naiset, lyhyet miehet, hormonaaliset poikkeamat) ei ole sama asia kuin sukupuolten välinen spektri. Sukupuolten binaarinen rakenne on yksi seksuaalisesti lisääntyvien lajien evoluution säilyneimmistä piirteistä.
Poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu
Kysymyksellä siitä, kumpi on juridisesti ratkaiseva — biologinen sukupuoli vai itse määritelty sukupuoli — on konkreettisia vaikutuksia urheiluun, vankiloihin, naisten turvakoteihin, lääketieteellisiin tilastoihin ja väestötietojen keräämiseen. Sukupuolen korvaaminen genderillä virallisissa rekistereissä perustuu oletukseen, että itseidentifikaatio riittää ilman lisäselvityksiä. Kriitikot, mukaan lukien monet feministiset kirjoittajat, huomauttavat, että tämä heikentää biologiseen sukupuoleen perustuvaa oikeutta erillisiin palveluihin — oikeutta, jonka puolesta naiset taistelivat vaikeasti 1900-luvulla.
Yhdistyneen kuningaskunnan, Ruotsin, Suomen ja Norjan kaltaisissa maissa on viime vuosina luovuttu puhtaasti itseidentifikaatioon perustuvasta lähestymistavasta esimerkiksi Cass Review’n ja Ruotsin SBU-raportin kaltaisten raporttien jälkeen. Katso myös detransitiota ja nopeasti alkanutta sukupuolidysforiaa koskevat keskustelut.