GnRH-agonistit sukupuoliterveyden hoidossa

GnRH-agonistit (gonadotropiinia vapauttavan hormonin agonistit) ovat synteettisiä peptidejä, jotka stimuloivat aivolisäkettä niin voimakkaasti, että se tulee elimistön omaa GnRH:ta kohtaan epäherkäksi. Tämän seurauksena sukurauhasten testosteronin tai estrogeenin tuotanto lakkaa lähes kokonaan.

Aiheen pääartikkeli on Murrosiän jarrut.

Valmisteet

Yleisimmin käytettyjä GnRH-agonisteja ovat leuproreliini (Lupron, Lucrin), triptoreliini (Decapeptyl, Pamorelin) ja gosereliini (Zoladex). Ne annetaan yleensä depot-injektioina yhden–kuuden kuukauden välein.

Vaikutus

Hypotalamus vapauttaa GnRH:ta normaalisti pulsseina. Jatkuva altistus agonistille aiheuttaa ensin lyhytaikaisen hormonipitoisuuksien nousun (flare-up) ja sen jälkeen aivolisäkkeen desensitisaation. LH- ja FSH-pitoisuudet laskevat, minkä jälkeen sukurauhaset tuottavat vain hyvin vähän sukupuolihormoneja. Vaikutus on palautuva hoidon lopettamisen jälkeen. Mekanismi on selitetty vaihe vaiheelta sivustolla puberteitsblokkers.nl.

Käyttö nuorilla — murrosiän jarrut

Alkuperäisen Alankomaiden protokollan mukaan nuorille, joilla on jatkuvaa sukupuolidysforiaa, annetaan murrosiän alkaessa (Tannerin vaiheissa 2–3) GnRH-agonistia murrosiän keskeyttämiseksi. Ajatuksena oli, että tämä antaa aikaa harkinnalle ja helpottaa myöhempiä kirurgisia toimenpiteitä, koska kehittyneet toissijaiset sukupuoliominaisuudet ovat vähäisemmät.

Käyttö aikuisilla

Aikuisilla transnaisilla GnRH-agonistit voivat olla vaihtoehto muille antiandrogeeneille, kuten syproteroniasetaatille tai spironolaktonille, erityisesti silloin, kun testosteronin suppressio ei ole riittävää. WPATH:n Standards of Care -suosituksen 8. versiossa ja Endocrine Societyn suosituksessa GnRH-agonistit mainitaan tässä yhteydessä.

Cass Review ja kansainvälinen uudelleenarviointi

Brittiläinen Cass Review (huhtikuu 2024) totesi, että näyttö murrosiän jarrujen käytöstä sukupuolidysforiaa kokevilla nuorilla on heikkoa. Yorkin yliopiston tekemissä systemaattisissa katsauksissa todettiin, ettei keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksista psyykkiseen hyvinvointiin ole riittävästi näyttöä. NHS England päätti vuonna 2024, ettei murrosiän jarruja enää määrätä sukupuolidysforiaan rutiininomaisesti, vaan niitä on saatavilla ainoastaan kliinisen tutkimuksen yhteydessä. Aihetta käsitellään tarkemmin artikkelissa Brittiläinen tuomioistuin avasi tien kiistanalaiselle murrosiän jarrujen tutkimukselle, johon osallistuu 226 lasta.

Mahdolliset haittavaikutukset

Tunnettuja haittavaikutuksia ovat kuumat aallot, väsymys, mielialaoireet, painonnousu ja pitkäaikaisessa käytössä vaikutukset luuntiheyteen. Vaikutuksia nuorten luuston kasvuun ja lopulliseen luuntiheyteen tutkitaan aktiivisesti.