ADHD ja transsukupuolisuus

Useat tutkimukset, kuten Warrierin ja kollegoiden (2020) tutkimus, raportoivat ADHD-diagnoosien olevan yleisempiä transsukupuolisilla henkilöillä kuin cissukupuolisilla verrokeilla.

Mitä tiedetään

Useat tutkimukset, kuten Warrierin ja kollegoiden (2020) tutkimus, raportoivat ADHD-diagnoosien olevan yleisempiä transsukupuolisilla henkilöillä kuin cissukupuolisilla verrokeilla. Tarkkoja mekanismeja ei tunneta; mahdollisia tekijöitä ovat yhteinen geneettinen alttius, ympäristön aiheuttama stressi ja diagnostinen päällekkäisyys.

Kliininen huomio

Nuorilla, joilla on sukupuolidysforia, samanaikaiseen ADHD:hen kiinnitetään kansainvälisesti huomiota, koska impulsiivisuus ja suuntautuminen lyhyelle aikavälille voivat vaikuttaa merkittäviä hoitoja koskevaan päätöksentekoon. Siksi perusteellinen diagnostinen arviointi on suositeltavaa.

Klinikoista saadut luvut

Yhteys on havaittu myös nuorille tarkoitetuilla klinikoilla. Suomalaiset tutkijat kuvasivat vuonna 2015 ensimmäisen nuorten ryhmän, joka hakeutui Tampereen sukupuoliklinikalle: kolme neljästä oli aiemmin ollut psykiatrisessa hoidossa muiden kuin sukupuolidysforiaan liittyvien ongelmien vuoksi. Cass Review -raportissa todettiin, että neurokirjon piirteitä, kuten ADHD:tä ja autismia, esiintyi englantilaisilla potilailla huomattavasti useammin kuin samanikäisillä verrokeilla. ADHD:n tarkka yleisyys vaihtelee tutkimuksittain, koska klinikat arvioivat sitä eri tavoin. Tutkimustietoa ADHD:n ja sukupuolidysforian välisestä yhteydestä on koottu sivustolle genderautisme.nl.

Miksi sillä on merkitystä

ADHD:hen liittyy impulsiivisuutta, vaikeuksia suunnitella asioita ja voimakas suuntautuminen tähän hetkeen. ADHD-nuoret voivat keskittyä yhteen aiheeseen intensiivisesti ja pitkäkestoisesti, ja heidän voi olla vaikeampi hahmottaa pitkän aikavälin seurauksia. Hoidossa, jolla on pysyviä vaikutuksia hedelmällisyyteen ja kehoon, tällä on suuri merkitys. ADHD esiintyy lisäksi usein yhdessä ahdistuksen, masentuneisuuden ja ikätovereiden kanssa ilmenevien vuorovaikutusongelmien kanssa. Kukin näistä voi vahvistaa tunnetta siitä, ettei kuulu joukkoon.

Mitä vanhemmat voivat tehdä

Kysykää vastaanotolla nimenomaisesti, arvioidaanko ADHD:n ja muiden kehityksellisten ongelmien mahdollisuutta, ja kertokaa, jos lapsellanne on jo diagnoosi tai hän käyttää lääkitystä. Hyvä arviointi selvittää, milloin pahoinvointi alkoi ja miten se liittyy muihin vaikeuksiin. Jo aloitettua ADHD-hoitoa ei tarvitse keskeyttää sukupuoleen liittyvän hoitopolun tuloksia odotettaessa. Ks. myös autismi ja transsukupuolisuus sekä huolestuneille vanhemmille tarkoitettu opas.