Genderqueer

”Genderqueer” on kattotermi ihmisille, jotka sijoittavat itsensä miehen ja naisen kahtiajaon ulkopuolelle tai sitä vastaan. Sana juontuu 1990-luvun englanninkielisestä queer-aktivismista, ja sitä pidettiin pitkään tärkeimpänä kattoterminä sille, mitä nykyään kutsutaan useammin ei-binääriseksi.

Mitä sillä tarkoitetaan?

Genderqueeriksi itseään kutsuva torjuu tavanomaisen mies/nainen-luokittelun – itsekuvauksena, poliittisena kannanottona tai molempina. Termi on tarkoituksella epätarkka: ”queer” viittaa tässä tietoisesti vastakarvaan tai normien ulkopuolella olemiseen. Tämä erottaa genderqueerin tarkemmin rajatuista termeistä, kuten agender tai bigender, ja sijoittaa sen lähemmäs kulttuurista asennetta kuin tarkkarajaista identiteettiä.

Eroavaisuudet ja päällekkäisyydet

Käytännössä genderqueer ja ei-binäärisyys menevät vahvasti päällekkäin. Englanninkielinen ”non-binary” yleistyi noin vuodesta 2010 alkaen ja on suurelta osin syrjäyttänyt termin ”genderqueer”, erityisesti nuorempien sukupolvien keskuudessa. Genderqueer-termiä käyttävä valitsee joskus tietoisesti vanhemman ja poliittisesti latautuneemman sanan ja viittaa siten yhteyteen queer-teoriaan, jota ovat kehittäneet esimerkiksi Judith Butlerin kaltaiset kirjoittajat. Tämän akateemisen suuntauksen kriittinen tarkastelu löytyy sivustolta genderid.nl.

Yhteiskunnallinen ja käytännön konteksti

”Genderqueer” esiintyy virallisissa asiakirjoissa harvoin vaihtoehtona. Alankomaissa rekisteröinnissä on vain mies/nainen; ”X” on mahdollinen ainoastaan tuomioistuimen kautta, ja sitä käytetään harvoin. Genderqueer-ihmisten pronominit vaihtelevat suuresti: ”die/hen”, ”hij”, ”zij” tai ei mieltymystä. Transgenderlaki ei tunne erillistä genderqueer-rekisteröintiä.

Kriittisiä näkökulmia

Genderqueer syntyi akateemisessa perinteessä, joka halusi nimenomaisesti ”queeristaa” – vieraannuttaa, horjuttaa ja problematisoida. Kriitikot kiinnittävät huomiota huomattavaan jännitteeseen: vanha queer-teoria piti sukupuolta sosiaalisesti rakentuneena, kun taas nykyinen identiteettipuhe siirtyy kohti sukupuolen ymmärtämistä sisäsyntyisenä olemuksena. Kyseessä on merkittävä suunnanmuutos, jota harvoin tehdään näkyväksi. Myös tässä yhteydessä on syytä todeta, että biologinen sukupuoli on erillinen kategoria, jota itsekuvaus ei poista.