Kansainvälisiä detransitiotilastoja

Kirjallisuudessa esitetyt detransitioasteet vaihtelevat suuresti: alle yhdestä prosentista yli kymmeneen prosenttiin.

Prosenttiosuuksien vaihtelu

Kirjallisuudessa esitetyt detransitioasteet vaihtelevat suuresti: alle yhdestä prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Vaihtelua selittävät erot määritelmissä (hormonien käytön lopettaminen vs. palaaminen alkuperäiseen sukupuolirooliin vs. juridinen paluu), seuranta-ajan pituudessa (lyhyt vs. pitkä) sekä tutkimusväestön koostumuksessa.

Seurannasta putoaminen

Kohorttitutkimuksissa osallistujien poisjäänti on usein suurta. Detransition tehneet ottavat harvemmin uudelleen yhteyttä alkuperäiseen klinikkaan, minkä vuoksi kliinisissä kohorteissa raportoidut detransitioasteet ovat todennäköisesti aliarvioita.

Tuoreita havaintoja

Britanniasta ja Yhdysvalloista 2020-luvulla saadut tiedot viittaavat aiempia tutkimuksia korkeampiin detransitioasteisiin. Tämä saattaa johtua siitä, että potilasväestö on muuttunut huomattavasti noin vuodesta 2015 lähtien (enemmän murrosikäisiä tyttöjä ja enemmän samanaikaisia ongelmia). Sama muutos näkyy myös Alankomaissa yhteydenottojen määrän kasvuna.

Tutkimukset, joissa osuudet ovat pieniä

Amsterdamilaisessa Wiepjesin tutkimuksessa vuodelta 2018 havaittiin katumusta alle yhdellä prosentilla ihmisistä, joiden sukurauhaset oli poistettu. Vuonna 2022 julkaistussa alankomaalaisessa tutkimuksessa, johon osallistui 720 nuorta, jotka olivat aloittaneet murrosiän jarruttajat, todettiin, että 98 prosenttia niistä, jotka saivat myöhemmin hormoneja, käytti niitä edelleen viimeisimmän seurantakäynnin aikaan. Molemmat tutkimukset perustuivat klinikan omiin tietoihin tai resepteihin, eivätkä ne kerro mitään ihmisistä, jotka jäivät seurannan ulkopuolelle.

Tutkimukset, joissa osuudet ovat suurempia

Vuonna 2021 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 175 sukupuoliklinikan asiakkuudesta poistunutta aikuista, havaittiin, että lähes seitsemän prosenttia oli detransitionutunut kuudentoista kuukauden kuluessa hoidon aloittamisesta. Vuonna 2022 julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, joka koski sotilaallisen terveydenhuoltojärjestelmän vakuutettuja, havaittiin, että noin 30 prosenttia oli lopettanut hormonien käytön neljän vuoden kuluessa. Tutkimuksessa ei selvitetty, miksi he lopettivat; lopettaminen ei ole sama asia kuin katuminen. Ruotsalaisessa vuosina 1960–2010 tehtyjä leikkauksia koskeneessa tutkimuksessa 2,2 prosenttia haki myöhemmin juridisesti transition peruuttamista; sama luku mainitaan Pohjoismaita käsittelevässä katsauksessa.

Mitä klinikat eivät näe

Lisa Littmanin vuonna 2021 tekemässä kyselyssä, johon osallistui sata detransition tehnyttä, vain neljäsosa oli kertonut omalle hoitajalleen transition peruuttamisesta. Jos tämä pitää paikkansa, klinikat eivät näe suurinta osaa tapauksista. Varmaa tietoa saadaan vasta, kun hoidettuja ryhmiä seurataan pitkään ja kattavasti, eikä tätä ole toistaiseksi tehty missään. Katso detransition ja katumuksen määritelmät, detransitiota koskevat tilastot ja transsukupuolisuuteen liittyvän terveydenhuollon kohorttitutkimukset. transtijd.nl kokoaa yhteen, mitä Cass Review, Ruotsin SBU ja alankomaalaiset kohorttitutkimukset katumuksesta osoittavat ja mitä eivät.