Yli neljä viidestä Amsterdam UMC:hen lähetetystä nuoresta aloitti lääketieteellisen hoitopolun

Amsterdam UMC:n Centre of Expertise on Gender Dysphoria (VUmc:n toimipiste) julkaisi 9. maaliskuuta 2026 Journal of Sex & Marital Therapy -lehdessä tutkimuksen 1 470 nuoresta, jotka ohjattiin peräkkäin klinikalle vuosina 2009–2019. Tutkijat — Frédérique de Rooy, Femke Dekkers, Thomas Steensma, Arne Popma, Baudewijntje Kreukels ja Annelou de Vries — tarkastelivat ryhmää, joka ei aloittanut sukupuolta vahvistavaa lääketieteellistä hoitoa, sekä syitä tähän. Vastakkainen luku kertoo vähintään yhtä paljon: yli neljä viidestä lähetetystä nuoresta aloitti murrosiän estolääkityksen tai hormonihoidon. Klinikan luvut ja jonotusajat löytyvät osoitteesta trans-nederland.nl.

1 206 nuorta 1 470:stä sai lääketieteellistä hoitoa

1 470 lähetetystä nuoresta 264 eli 18 % ei aloittanut lääketieteellistä hoitopolkua. Loput 1 206 eli 82 % aloittivat. Murrosiän estolääkityksen ja hormonihoidon saaminen edellyttää sukupuolidysforian diagnoosia. Näin ollen yli neljä viidestä kyseisen kymmenvuotisjakson aikana klinikalle hakeutuneesta nuoresta sai tämän diagnoosin ja aloitti sen jälkeen lääketieteellisen hoidon.

Sukupuolidysforia suljettiin pois noin 7 prosentilta

Niistä 264 nuoresta, jotka eivät aloittaneet hoitoa, tärkein syy oli — 38,3 prosentissa tapauksista — se, ettei tarkemmassa tutkimuksessa todettu sukupuolidysforiaa. Tämä tarkoittaa noin 100 nuorta eli noin 7 prosenttia kaikista lähetteistä. Lisäksi 27,7 prosentilla näistä 264 nuoresta esiintyi sukupuolidysforisia tuntemuksia, mutta diagnostista prosessia ei voitu toteuttaa loppuun esimerkiksi siksi, että muut ongelmat vaativat ensin huomiota tai nuori itse keskeytti prosessin. Diagnostinen prosessi sulki siis sukupuolidysforian pois noin joka neljännentoista lähetetyn nuoren kohdalla.

Hoitopolulta pois jääneillä oli enemmän psyykkisiä oireita

Tutkijat vertasivat ryhmiä ensimmäisen vastaanottokäynnin yhteydessä. Nuoret, jotka eivät lopulta aloittaneet lääketieteellistä hoitoa, ilmoittivat alussa lievemmästä sukupuolidysforiasta ja vähemmän kielteisestä kehonkuvasta kuin nuoret, jotka aloittivat murrosiän estolääkityksen tai hormonihoidon. Samalla hoitamattomat nuoret saivat korkeampia tuloksia yleisen psyykkisen toimintakyvyn ongelmissa. Lääketieteellistä hoitopolkua aloittamatta jättäneet eivät siis olleet yksinkertaisesti ”terveempiä”: laajemmat psyykkiset ongelmat olivat suurempia, vaikka erityiset sukupuolidysforiset oireet olivat lievempiä.

Mitä tämä tarkoittaa Alankomaiden keskustelulle?

Alankomaiden terveysneuvosto totesi kesäkuussa 2026, että nuorille suunnattu alankomaalainen transsukupuoliterveydenhuolto on ”huolellisesti järjestetty” ja että jokaista lääketieteellistä vaihetta edeltää laaja diagnostiikka. Tämä VUmc:n tutkimus osoittaa, mitä diagnostiikka käytännössä tuotti: 82 % lähetetyistä nuorista eteni lääketieteelliseen hoitoon, ja noin 7 prosentilta sukupuolidysforia suljettiin pois. Jos 18 prosentin keskeyttämislukua käytetään todisteena klinikan tiukasta valikoinnista, sitä on tarkasteltava yhdessä 82 prosentin luvun kanssa. Tällä ajanjaksolla lähete johti yli suurimmassa osassa tapauksista murrosiän estolääkitykseen tai hormonihoitoon.

Hoitopolulta pois jääneillä oli lisäksi vakavampia psyykkisiä oireita kuin hoitoa saaneilla. Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä näille nuorille tapahtuu sukupuoli-identiteettiin liittyvän hoitopolun päätyttyä ja saavatko he sen jälkeen asianmukaista hoitoa. Tutkimus ei vastaa tähän kysymykseen, mutta se kuvaa tämän ryhmän määrää ja profiilia yksityiskohtaisesti. genderautisme.nl käsittelee autismin ja ADHD:n merkitystä niiden nuorten kohdalla, jotka eivät saa diagnoosia.